Takaisin edelliselle sivulle

Hyvä lääke on jokaisen oikeus

Hyvä lääke on jokaisen oikeus

19.3.2015 Kansanedustaja (Vas.) Erkki Virtanen

Lääkkeet hoitavat ja pelastavat, mutta ne ovat myös maailmanlaajuinen bisnes. Suomessa yksityishenkilöt ostivat vuonna 2013 reseptilääkkeitä 1811 miljoonalla eurolla ja Kela maksoi niistä korvauksia 1273 miljoonaa euroa. Lääkkeiden kallistuminen, elinajan piteneminen ja uudet hoitosuositukset ovat kasvattaneet lääkekorvauksia nopeasti.

Erityisen voimakasta kasvu oli 2000-luvun alkuvuosina. Vuoden 1998 565 miljoonasta eurosta lääkekorvaukset nousivat vuoden 2008 1243 miljoonaan eli reilusti yli kaksinkertaisiksi. Lääkevaihto, viitehintajärjestelmä ja lääkekorvausjärjestelmään kohdistetut säästöleikkaukset ovat kuitenkin merkittävästi hillinnet korvaustason nousua viime vuosina.

Jos korvausten kasvun olisi annettu jatkua edellä kerrotun tavoin, olisivat lääkekorvausmenot vuonna 2025 olleet suuremmat kuin kaikki terveydenhuollon menot tänään. Tällaiset "mahdottomat" trendit panevat kysymään, kuinka paljon olemme valmiita yksilöinä ja yhteiskuntana terveydestämme ja sen hoidosta maksamaan. Kysymys on yksi yhteiskuntaetiikan vaikeimmista.

Ongelma kiteytyy uusiin ja entistä tehokkaampiin, mutta samalla myös aiempaa merkittävästi kalliimpiin lääkkeisiin. Keskiössä ovat tällöin uudet reuma-, diabetes- ja erityisesti syöpälääkkeet. Useimmiten uudet syöpälääkkeet jatkavat potilaan elämää muutaman tuskaisen kuukauden, mutta maksavat tavanomaiseen syöpähoitoon verrattuna viisitoistakertaisesti. Kysymys kuuluu: onko yhteiskunta jatkossa valmis vaihtamaan viidentoista potilaan hoidon kahteen lisäkuukauteen elämää yhdelle potilaalle?

Potilaiden tai heidän omaistensa ei tarvitse vastata tällaisiin kysymyksiin. Potilailla tulee olla oikeus toivoon ja niin hyvään hoitoon kuin mahdollista. Sen sijaan hoitopäätöksiä tekevät lääkärit ja rahasta päättävät poliitikot joutuvat niihin vastaamaan, koska voimavarat ovat aina rajalliset – myös terveydenhuollossa. Siksi on ottava huomioon myös taloudelliset tekijät, vaikka jotkut terveydenhuollon toimijat toisinaan ajattelevat, että terveydenhuollon etiikka edellyttää aina rajattomia voimavaroja.

Päättäjien on ratkaistava, miten käytämme rajalliset voimavaramme tehokkaasti, mutta samalla oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa muun ohella sitä, että köyhillä on yhtäläinen mahdollisuus saada optimaalista lääkehoitoa kuin rikkailla.

Tehtävä ei ole helppo, mutta jatkossakin kirurgit leikkaavat potilaita, poliitikot kustannuksia ja kansa vaihtaa väärin leikkaavat päättäjät. Tästä huolimatta vastuu on myös lääkäreillä. Jokaisen lääkärin tulee huolehtia rajallisten voimavarojen oikeudenmukaisesta käytöstä. Tämän pitäisi olla osa lääkärin ammattitaitoa. Lääkäreiden vastuu lääkekustannusten kasvun kurissa pitämisessä on keskeinen, koska terveydenhuollossa palvelujen tuottaja eli lääkäri määrää suurelta osin asiakkaan eli potilaan kysynnän.

Vanha hokema kuuluu, ettei terveyttä voi mitata rahassa. Ehkä ei voikaan, mutta terveydenhoidon voimavaroja voi ja pitääkin mitata. Siihen tarjoaa taloustiede hyviä välineitä: rajahyöty ja vaihtoehtokustannus. Uusi hoito tai lääke voi olla entistä tehokkaampi, mutta pieni lisähyöty saattaa maksaa kohtuuttomasti. Kuolemattomuuteen pyrittäessä viimeiset metrit ovat todella kalliita. Aina kun panostamme johonkin, jotain vielä tähdellisempää saattaa jäädä tekemättä. Tavoite ei voi olla, että jokainen saa kalleinta hoitoa, vaan että kaikki tarvitsevat saavat hyvää hoitoa yhdenvertaisesti.

Ja lopulta vastuu on myös meillä itsellämme. Eli kuten mummo 95-vuotissyntymäpäivänään tuumasi: "Jos olisin tiennyt, että elän näin vanhaksi, niin kyllä olisin elänyt terveellisemmin!" Lääkkeiden käyttö on optimaalisinta silloin, kun ei tarvitse niitä lainkaan.

päivitetty 16.10.2015
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.