Takaisin edelliselle sivulle

Ikäihmiset eivät tunnista lääkkeiden haittoja

Ikäihmiset eivät tunnista lääkkeiden haittoja

14.3.2016 Kirsi Laitinen, FaT, yliopistonlehtori, Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Terveydenhuollon ammattilaiset tietävät, että terapeuttisten vaikutusten lisäksi lääkkeillä voi olla myös haittavaikutuksia. Mitä enemmän potilaalla on käytössä lääkkeitä, sitä suurempi on haittojen ja yhteisvaikutusten riski. Iän myötä riski lääkkeiden vaikutuksille ja haitoille kasvaa.

Lääke voi lisätä kaatumisvaaraa

Potilaat ja etenkin iäkkäät lääkkeiden käyttäjät osaavat harvoin yhdistää kokemiaan oireita lääkkeiden aiheuttamiksi. Tämä on tullut ilmi useissa proviisoriopiskelijoiden opinnäytetöissä, joissa sairaalapotilailta on selvitetty lääkkeiden käyttöä.

Huimauksen ja kaatuilun lisäksi suun kuivuminen, sekavuus ja ummetus mielletään usein iän tuomiksi vaivoiksi. Potilaalla voi olla käytössä kuitenkin jopa parikymmentä erilaista lääkettä.

Kysyttäessä onko lääkkeistä tullut mitään haittoja, suurin osa potilaista kertoo, että minkäänlaista haittaa ei ole ollut. Sen sijaan, kun kysytään esimerkiksi, onko huimannut, potilas saattaa vasta: ”No, kyllähän aamulääkkeiden oton jälkeen pitää seinistä pidellä kiinni ja on huonoa oloa, mutta sehän kuuluu vanhuuteen”.

Kaatumisvaaran taustalla on usein monia tekijöitä. Yksi helposti korjattava ongelma olisi tarkistaa kaatuneen potilaan lääkitys. Etenkin tulisi huomio kiinnittää kaatumisvaaraa lisääviin lääkkeisiin, kuten uni- ja psyykenlääkkeisiin. Samalla kannattaisi tarkistaa myös sydänlääkkeiden annokset, tehoa kun saattaa ikäihmiselle olla jo liiaksikin.

Yhden lonkkamurtuman hoito maksaa yli 20 000 euroa vuodessa. Tällä summalla saisi tehtyä jo monta moniammatillista lääkehoidon arviointia! 

Lääkevasteet muuttuvat iän karttuessa

Iän myötä elimistössämme tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka vaikuttavat lääkevasteisiin. Esimerkiksi maksan ja munuaisten toiminta heikkenee, jolloin lääkkeiden poistuminen hidastuu ja vaikutukset voimistuvat elimistössä.

Aivot puolestaan herkistyvät keskushermostoon vaikuttaville aineille, kuten psyykenlääkkeille ja alkoholille. Ikääntyessä ruokahalu ja janon tunne heikkenevät. Elimistö voi kuivua ja lihasvoima heikkenee, josta seuraa huimausta ja heikotusta. Nyrkkisääntönä voidaankin sanoa, että monen lääkkeen kohdalla vanhuksille riittäisi noin puolet keski-ikäisen annoksesta.

Ikäihmisten käytössä on eniten sydän- ja verisuonisairauksien sekä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Usein ne on määrätty potilaalle keski-iässä, jolloin lääke ja annos ovat sopineet. Iän myötä kaikenlaiset vaivat lisääntyvät, jolloin lääkkeitä ehkä tulee lisääkin, eikä välttämättä entisiä muisteta lopettaa.

Osa potilaista myös kiintyy kovin lääkkeisiinsä eikä haluakaan luopua niistä.  Näin lääkelista voi paisua vuosien saatossa, ja haitat voivat muodostua hyötyjä suuremmiksi, jos potilaan lääkehoidon kokonaisuutta ei pysähdytä arvioimaan yhdessä.

Ohje iäkkäille potilaille, joiden lääkitys on jatkunut vuosia: varmista lääkäriltä ja apteekista, että ajantasaisen lääkityslistan lisäksi myös lääkkeiden annokset ovat ajan tasalla!

Jaa tämä sivu


Kommentit (1)

Lisää kommentti
"viimeinkin" 16.3.2016 17:48 1
Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta. Iäkkään ihmisen arjen kuvaus on täyttä totta! Ehdottoman tärkeää olisi, että kaikki ikäihmisten terveydenhoitoon
eri tavoin osallistuvat tahot huomioisivat kirjoituksessa esiin nostetut asiat ja
viimeinkin tuntisivat vastuunsa ammattilaisina.
Vanhuksille sitä ei voi sysätä.