Takaisin edelliselle sivulle

Ikäihmisten lääkehoidossa tarvitaan tietoa ja yhteistyötä

Ikäihmisten lääkehoidossa tarvitaan tietoa ja yhteistyötä

19.3.2015 Terveystieteiden tohtori, kansanedustaja, Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen

Ikäihmisen elimistö reagoi lääkkeisiin eri tavoin kuin nuoremman henkilön. Ikääntyminen hidastaa monien lääkkeiden poistumista elimistöstä, jonka vuoksi lääkettä tarvitaan usein pienempinä annoksina. Lisäksi erilaisia haittavaikutuksia voi tulla herkemmin. Monella ikäihmisellä on erilaisia pitkäaikaisia sairauksia, jotka osaltaan muuttavat elimistön reagointia lääkkeisiin. Ikääntyneillä henkilöillä joidenkin lääkkeiden teho voi heikentyä ja joidenkin taas vahvistua.

Ilman reseptiä saatavat käsikauppalääkkeet saattavat muuttaa muiden lääkkeiden vaikutusta ja aiheuttaa ylimääräisiä sivuvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa käytettynä. Siksi on tärkeää, että hoitava taho on tietoinen kaikista käytössä olevista lääkkeistä.

Yli 65-vuotiaat käyttävät reilusti yli puolet kaikista sairausvakuutuksen korvaamista lääkkeistä. Suurin osa iäkkäistä ihmisistä käyttää samaan aikaan useita ja monen lääkärin määräämiä lääkkeitä sekä reseptilääkkeiden lisäksi vielä käsikauppalääkkeitä. Suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä lähes joka kolmannella on käytössään vähintään 10 lääkettä ja joka neljäs käyttää lääkkeitä, joita ikäihmisten tulisi välttää. Mitä korkeampi ikä ja mitä enemmän lääkkeitä, sen suuremmat ovat haittavaikutusten riskit.

Arviolta joka viides ikäihminen altistuu merkittäville lääkkeiden yhteisvaikutuksille. Lääkkeiden yhteisvaikutuksen aiheuttavat runsaasti ylimääräisiä kustannuksia sekä lisäävät sairastavuutta. Ikäihmiselle sopimaton lääkitys voi aiheuttaa muun muassa väsymystä, vapinaa, unettomuutta, huimausta, muistihäiriöitä ja sekavuutta. Erityisesti muistisairautta sairastavilla annettavat rauhoittavat lääkkeet voivat hyvin nopeasti viedä henkilöltä sekä toiminta- että liikuntakyvyn. Muistisairautta sairastavien hoidossa ammattitaitoiset työntekijät osaavat käyttää lääkkeettömiä keinoja niin, ettei rauhoittavia lääkkeitä useinkaan tarvita.

Kaiken lääkehoidon perusta on se, että hoidolle on oltava peruste, hoito vaikuttaa sairauteen tai oireisiin suotuisasti ja hoidosta aiheutuu mahdollisimman vähän haittavaikutuksia. Jotta tämä toteutuisi, on pyrittävä välttämään tarpeetonta lääkitystä. Monia lääkkeitä tarvitsevien kohdalla on lääkehoidon kokonaisarviointi tehtävä riittävän usein ja samalla mietittävä haitta- ja yhteisvaikutusten mahdollisuuksia. Potilaan rooli on keskeinen lääkkeiden sivuvaikutusten seurannassa. Potilaalla on oikeus saada ohjeet selkeästi ja ymmärrettävästi ja hänen pitää tietää keneen ottaa yhteyttä, jos lääkehoidosta on kysyttävää tai siinä tulee ongelmia. Muistisairautta sairastavien kohdalla myös lähimmäisten ja hoitohenkilöstön arviot, esimerkiksi uuden lääkkeen vaikutuksista potilaan fyysiseen tai psyykkiseen toimintakykyyn, ovat tärkeitä. Lääkkeiden käytön ohjaus on tärkeä osa kokonaishoitoa ja se kuuluu lääkäreiden lisäksi sairaanhoitajille ja apteekkien henkilöstölle.

päivitetty 16.10.2015
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.