Takaisin edelliselle sivulle

Itsekuri, omaseuranta ja lääkkeiden käyttö - diabeetikon avainsanat

Itsekuri, omaseuranta ja lääkkeiden käyttö - diabeetikon avainsanat

19.3.2015 Tiina Korkealehto

Miksi tuo opettaja vaan puhuu ja puhuu kasvien vesitaloudesta? Kuinka juuristo ottaa ravinteita ja vettä maaperästä, lehdet nousevat pystyyn ja kääntyvät kohti aurinkoa. Puhe jatkuu, en kuule enää muuta kuin vesitalous, vesijohto, vesi… Mulla on jano!

Tuo oppitunti oli lukioaikaan, muistan, että janotti ihan tolkuttomasti, suun limakalvot olivat rutikuivat ja kuvittelin, että pääsisin kylmän, raikkaan vesilähteen luokse. Joisin kannutolkulla vettä, näin muuten öisin teinkin. Tuon koulupäivän jälkeen mentiin lähikaupunkiin lääkäriin, koska äiti oli epäillyt minulla olevan diabeteksen. Verensokeri mitattiin kahdeksaantoista ja siltä istumalta jouduin sairaalaan. Paluuta entiseen ei enää ollut, tarvitsen insuliinia koko loppuelämäni.

Insuliinin kanssa sinuiksi

Kun pääsin sairaalasta, olin reipas, menin kouluun ja jatkoin suunnittelua abijuhliin ja lukemista kirjoituksiin. Insuliinia pistin kaksi kertaa päivässä, aamuisin noin 20 ja iltaisin noin 10 yksikköä. Sokeria elimistöstä mittasin pissaliuskoilla. Mitä sitten, jos luiska olikin värjäytynyt, osoittaen korkeita sokereita? Eipä paljon mitään kansalainen voinut tehdä, ainoat keinot olivat liikunnan lisääminen ja syömisen vähentäminen. Aika umpimähkäistä. Pikainsuliinia ei ollut vielä keksitty, tai sitä ei ainakaan saanut vielä Suomesta.
Koko nuoruuden ajan HBa1-mittaukset näyttivät kymppiä tai lähellä sitä. Sen lisäksi, että munuaiset rasittuivat sokerista, myös raskaus (vuonna 1999) oli niin rasittava, että jo ensimmäisessä virtsassa proteiinit olivat koholla. Kaikissa labrakokeissa ja virtsankeräyksessä valkuaisaineet ilmoittivat olemassaolonsa, aina enemmän kuin edellisellä kerralla.

Isoilla muutoksilla takaisin elämään

Asuin Kuusamossa, opiskelin tradenomiksi, erityisopettajaksi ja suoritin maisterin tutkinnon, hoidin pientä, kasvavaa poikaa, kävin töissä ja puitteet elämälle olivat kohtuulliset. Avioliittooni ja omaan fyysiseen olooni en ollut tyytyväinen. Olin kyllästynyt, väsynyt, lihava ja turvoksissa. Kun mieheni jäi eläkkeelle, hän halusi muuttaa maalle ja tehdä tiettömän tien päässä olevasta mökistämme vakituisen kodin. Minulle mökkimaisema oli ahdistava ja pimeä, ei naapureita eikä katuvaloja, ei asfalttitietä. Hain työpaikkaa Kajaanista ja sain.

Uusi työ, ero, muutto Kajaaniin ja asiantunteva lääkäri. Ne pelastivat minut takaisin elämään. Lääkäri ehdotti Diabeteskeskuksen kuntoutusta minulle. Munuaissairaille tarkoitettu kuntoutus ei mielestäni koskenut minua, mutta Diabeteskeskuksen lääkäri ilmoitti ykskantaan sen koskevan juuri minua. Tuo kuntoutus antoi minulle vielä muutaman lisävuoden ilman dialyysiä, vaikka siihen lopulta päädyin kaksi vuotta sitten.

Dialyysi vaatii arjen aikatauluttamista. Nyt käyn kolme kertaa viikossa dialyysissä, iltapäivisin ja parina päivänä käyn töissä. Poikani on 15-vuotias, hän on ihanan reipas ja miesystäväni asuu nyt meillä. Ajan pyörällä töihin ja käyn salilla voimistamassa reisilihaksia, koska polvissa on nivelrikko. Olen onnekas, että ehdin juuri ennen dialyysia valmistua opintojen ohjaajaksi. Ohjaajan työssä en ole sidottu luokkahuoneopetukseen ja tarkkoihin aikatauluihin ja kuitenkin saan olla nuorten kanssa. Olen myös kokemuskouluttaja ja kerron omasta sairauskokemuksistani hoitoalan opiskelijoille.

Vertaistukea ja kokemusten jakamista nuorille

Olen puhunut omalle diabeteshoitajalleni, että voisin kertoa nuorille diabeetikoille itsestäni ja lisäsairauksien uhkista, ehkä omaseurannastakin… Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi kokea munuaisten rappeutumista, sokeutumista tai jalka-amputaatioita, ei hermokipuja ja tuskia, hidasta kuolemaa. Nyt tilanne on ihan toinen kuin nuoruudessani, itsekuri, lääkkeiden käyttö ja seuranta ovat ehdottoman tärkeitä diabeteksen hoidossa. Nykyään, näin voin väittää, diabeetikon elinmuutokset tulevat vain välinpitämättömyydestä ja korkeista sokereista. Hyvän lääkehoidon ja omaseurannan ansiosta monet diabeetikot elävät paremmin ja terveempinä pitempään.
 

päivitetty 16.10.2015
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.