Takaisin edelliselle sivulle

Lääkehoidon viidakossa – tositarina omaisen arjesta

Lääkehoidon viidakossa – tositarina omaisen arjesta

7.3.2016 Tyttären puolesta kirjoitti Maarit Heinimäki, järjestösuunnittelija, munuaissairaanhoitaja, Munuais- ja maksaliitto ry

Harmaahiuksinen, jo hieman kumararyhtinen mies istuu olohuoneessaan apteekista saatu pieni muovipussi kädessä. Pussissa on pari laatikollista erilaisia tabletteja. Kysyn häneltä, isä, mitä lääkkeitä sinulla on siinä pussissa? - En tiedä, isäni vastaa. Lääkäri näitä määräsi, kun kävin taas verikokeissa. - Mitä verikokeista paljastui? Kysyin jälleen. - En tiedä, sanoi vaan, että näillä pillereillä minut saadaan kuntoon, isä totesi. - Saitko ohjeita, miten sinun pitäisi näitä pillereitä ottaa? – En sen kummemmin, kysyivät vain apteekissa, ovatko lääkkeet minulle tuttuja. Sanoin, että kyllähän sitä kaikenlaisia pillereitä on tähän ikään tullut nautittua.        – Isä, saitko lääkityslistaa tai jotakin lappua sieltä vastaanotolta, missä lääkkeistä olisi jokin maininta? kysyin taas. - Tässähän näitä lippuja ja lappuja on. En minä niitä ole jaksanut lukea, kun en mitään niistä ymmärrä. Ajattelin, että sinä käydessäsi ne minulle selvität, isäni vastaa.

Salapoliisityötä lääkityksen toteutuksesta

Niinpä alan selvittää isän lääkitystä. Vastaanotolta saadussa lääkärin tekstissä lukee selvästi, miksi uusi lääkitys oli aloitettu. Siinä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa siitä, mihin aikaan päivästä lääkkeet tulisi nauttia ja onko jotakin muuta erityistä mitä lääkkeen kanssa tulisi huomioida. Lääkepakkauksen kyljessä lukee, että 1–2 tablettia x 2 päivässä. Alan lukea pakkauksesta löytyvää pakkausselostetta ja annosteluohjetta. Teen isälleni lääkityslistan, johon kirjaan myös nämä uudet lääkkeet. Mietin, milloin isäni mahdollisesti tarvitsee 2 tablettia ja milloin riittää yksi. Se ei selviä mistään. Soitan hoitavalle lääkärille ja tarkistan asian.

Jatkan lääkelistaan kirjaamista, kunnes huomaan, että toinen uusista lääkkeistä on vaikuttavalta aineeltaan sama, kuin jo aikaisemmin määrätty verenpainelääke, vain nimi oli eri. Vanhaa lääkettä on vielä jäljellä, ja olin jo jakanut sitäkin isän dosettiin.  – Voi herranen aika, onkohan tämä jokin rinnakkaisvalmiste, kysyin isältä? – Voi se olla, taisi se jotakin apteekissa sellaista sanoa. En muista nyt niin hyvin, kun tuli puhuttua paljon muutakin, isä vastaa. Kauhuissani kuvittelin, mitä olisi voinut tapahtua, jos isä olisi saanut kaksinkertaisen annoksen kyseistä lääkettä. Jokin varjelus oli taas matkassa, että silmäni osui lääkepakkauksen kyljessä olevaan pieneen tekstiin.

Apua sairaanhoitajalta

Aloin jo haroa hiuksiani, tunsin aivan liian suurta vastuuta asiasta. Miksi minun pitää ottaa asioista selvää? En minä ole lääkehoidon asiantuntija, olen vain tytär. Isälleni, joka asuu yksin ja selviää normaalista arjesta omatoimisesti, lääkehoidon asiantuntijoiden pitäisi kyetä selvittämään lääkkeiden käyttöä selkokielellä. Soitin kotisairaanhoitoon ja pyysin, että sieltä tulee sairaanhoitaja selvittämään asian isälleni. Sairaanhoitaja tuli kahden päivän päästä. Isä oli tyytyväinen saamaansa opastukseen. Hän ymmärsi täysin lääkityslistaan kirjatut lääkkeet ja ottoajat. Sairaanhoitajan käynti toi kuitenkin isälle lisäkustannuksia.

Jäin ihmettelemään miksi lääkityslistaa ei tehty siellä, missä lääkkeet määrättiin tai viimeistään apteekissa jossa isäni asioi? Tyttären roolissa voisin jakaa lääkkeet isälle valmiiksi viikoittain, jos voisin luottaa siihen, että lääkityslista on aina ajan tasalla lääkärikäynnin jälkeen.

Jaa tämä sivu


Kommentit (2)

Lisää kommentti
veera 10.3.2016 12:14 2
Juuri samoin n kynyt äidilleni, ei mitään lääkityslistaa, ei mitä on käytössä päivittäin, mitä otetaan tarvittaessa. Tarvittaessa lääkkeitä menee kuulema kolmekin päivässä ja näitä ei missään sitten lue että niitä käytetäänkin päivittäin. ei ihme että muisti menee ja huonovointisuus lisääntyy. Lisäksi hänelle on määrätty psyyke, psykoosi ja unilääkkeitä, ilman että kertaakaan on lähetetty psykiatrille. Nämä selvisi kuoleman jälkeen kun luin potilastietoja
Pikkumyy 10.3.2016 10:19 1
Äitini sairastaa muistisairautta ja asuu palvelukodissa. Hankalaa on näinkin saada tietoa äidin lääkityksestä kun tuntuu, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa tai vastuuta asiasta. Asioita saa tivata ja aina on esteitä ja syitä miksi kaikkea tietoa ei saa.