Takaisin edelliselle sivulle

Lääkkeet koulun arjessa

Lääkkeet koulun arjessa

8.12.2015 Piia Siitonen, proviisori, nuorempi tutkija, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos

”Lapsemme käy koulua henkensä kaupalla – edes terveydenhoitaja ei anna ensiapupistosta vaikka lapsemme olisi tajuton”, ”Opettaja ei lääkitse”. Näitä otsikoita olemme saaneet lukea eri medioissa. Aihe herättää tunteita ja runsaasti keskustelua sekä sosiaalisessa mediassa että käytännön arjessa – onhan keskiössä lapsi ja lapsen hyvinvointi. Tai ainakin pitäisi olla.

Lapset tarvitsevat tukea

Suomessa yli 20 %:lla lapsista on ainakin yksi pitkäaikaissairaus, ja suomalaisista kouluikäisistä lapsista 13 %:lla on säännöllinen lääkitys. Näin ollen koulun henkilöstö kohtaa oppilailla monia sairauksia, kuten astmaa, allergiaa, diabetesta ja epilepsiaa. Vaikka huoltajilla on päävastuu lapsen lääkehoidosta, lapsi saattaa tarvita lääkitystä myös koulupäivän aikana, jolloin huoltajat eivät ole paikalla. Etenkin alakoulussa oppilaat tarvitsevat vielä aikuisen tukea lääkityksen toteuttamiseen.

Kuka vastaa?

Periaatteessa lääkitysten toteuttamisen tulisi olla terveydenhuollon ammattilaisen, kouluissa kouluterveydenhoitajan tai lähihoitajan, vastuulla. Käytännössä, etenkin pienissä kouluissa, kouluterveydenhoitaja voi olla paikalla vain kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.  Tällöin koulun opetushenkilöstöllä on keskeinen merkitys lapsen voinnin arvioimisessa vaikkakaan heillä ei ole velvoitetta lääkitä oppilaita ilman asianmukaista perehdytystä. Jokaisella henkilöllä on kuitenkin lain mukainen velvollisuus toimia ensiaputilanteissa, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi glukagoni- tai adrenaliinipistoksen antamista.

Epävarmuutta ja pelkoa

Mutta kuinka on koulun henkilöstön tietojen ja taitojen laita kohdata näitä tilanteita? On varsin yleistä ja ymmärrettävää, että koulun henkilöstö tuntee epävarmuutta ja kenties myös pelkoa näissä tilanteissa toimimisessa – ovathan he maallikkoja lääkkeisiin liittyvissä asioissa. Myös vanhemmilla ja lapsilla voi olla sama tunnetila – he ovat epävarmoja lääkehoidon turvallisesta toteutumisesta koulupäivän aikana.

Tieto takaa turvallisuuden

Avoin tiedotus kodin ja koulun välillä, yhteisesti sovitut toimintatavat ja koulun henkilöstön riittävä koulutus takaavat kaikkien osapuolien turvallisuuden tunteen ja hyvinvoinnin. Jokaisen tulee tietää oikeat käytännöt sekä eri osapuolien vastuut ja velvollisuudet. Eräs sosiaalisessa mediassa kirjoittaja kommentoikin yllä olevaa uutisointia seuraavasti: ”Kiitos, että asia on nostettu esiin! Näen koko keskustelun lähtevän aikuisten tarpeista ei lapsen, joka tarvitsee apua. Vastuuta pitää uskaltaa kantaa!” Niinpä. Aikuisten täytyy pystyä toimimaan yhdessä yli ammatillisten rajojen niin, että keskiössä on lapsi. Se on meidän tehtävämme.

Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.