Takaisin edelliselle sivulle

Martta-rouvan arvoitus

Martta-rouvan arvoitus

19.3.2015 Terveyskeskuslääkäri, Sulkavan terveyskeskus Kati Auvinen

Olipa kerran pienessä ja kauniissa järvisuomalaisessa kylässä Martta-rouva, joka oli lähdössä lääkärin vastaanotolle. Oli ollut huimausta ja huonoa oloa jo pidempään. Ei meinannut enää jaksaa tupaa lämmittää, ja puut piti naapurin isännän käydä kantamassa sisälle asti. Piti varoa, ettei mene nurin rappusissa eikä muutenkaan vointi ollut kohdallaan - polviin koski ja usein henkeäkin tukkeutti.

Ikää oli 82 vuotta, mutta yksin oli Martta-rouva pärjäillyt jo kymmenen vuotta, kun jäi leskeksi.

Lapset olivat ehdotelleet kirkonkylälle muuttamista, kun tuntui, että muistikin oli ruvennut reistailemaan. Lääkärissä ei ollut tarvinnut usein käydä. Eikä sinne helposti olisi päässytkään, kun kunnassa ei ollut pitkiin aikoihin vakituista lääkäriä. Nyt oli tullut uusi lääkäri - aika nuori, mutta ihan ystävällinen. Näin oli Martta kauppareissulla linjavuorotaksissa kuullut kerrottavan.

Telkkarin teho-osasto kaukana arjesta

Samaan aikaan terveyskeskuksessa tuore naislääkäri katsoi päivän potilaslistaa. Oli tulossa tavalliseen tapaan kiireinen päivä. Työn antoisin puoli oli kohdata ihmisiä ja olla joskus avuksikin. Kovin oli voimaton ja hieman ahdistunutkin olo siitä, että ehtisi edes välttämättömimmät asiat hoitaa jotenkin kunnialla. Nuoruudessa seurattu telkkarin Teho-osasto oli kaukana arjesta kuin taka-jakutialainen tivoli, ja usein tuntui, että olisi näytellyt osaa Kummeli-sketsissä.

Tuli Martta-rouvan vuoro, noin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Lääkäri kehotti istumaan ja kysyi, mitä kuuluu. ”No, on ollut särkyjä polovissa ja piässä. Ja vähän on huono olo.”

Lääkäri kuunteli ja pohti mielessään, miten saisi kiinni punaisesta langasta ja pääsisi ongelmien ytimeen. Hän kyseli kolotusten luonteesta, tenttasi milloin huimaus ja huonokkuus olivat alkaneet, ja miten ylipäätään rouva oli viime aikoina kotona pärjäillyt. Maistuiko ruoka, muistiko syödä? Oikutteliko vatsa? Miltä mieliala tuntui?

Sitten tutkittiin kipeitä kohtia, taivuteltiin ja tunnusteltiin, kuunneltiin sydäntä ja hengitystä, katsottiin tasapainoa ja hermojen toimintaa. No, nivelrikko varmasti oli, mutta muuten ei löytynyt selkeää syytä mikä vointia olisi noin huonoksi vienyt. Sairaanhoitaja oli jo aikaa varatessaan pyytänyt vuosikontrolliverikokeet, joissa todettiin kohtalaisesti alentunut munuaisten toiminta, lievästi kohonnut sokeriarvo, hieman matala hemoglobiini ja pieniä poikkeavuuksia suola-arvoissa. Sydänfilmikin oli otettu valmiiksi ja siinä näkyivät vanhat muutokset ennallaan.

Lääkärin mieleen hiipi pieni epäilys, ettei tämä salapoliisitehtävä ratkeaisi puolen tunnin vastaanottoajassa.

Kokonaisuus kuin lankakerä kissanpentujen jäljiltä

Lääkäri tahtoi tietää, mitä lääkkeitä Martta-rouvalla oli ihan tarkalleen käytössään. Sairaskertomuksen listalla oli 16 lääkettä, joista osa ikivanhoja kuurilääkkeitä, osaa verenpaine- ja sydänlääkkeistä ei ollut uusittu pariin vuoteen, osa oli paperireseptejä ja joku sähköinenkin uudempi löytyi. Martta kertoi, että yksityislääkäri määräsi keväällä jotakin mielialalle ja nukahtamista helpottamaan, mutta lääkkeiden nimiä hän ei muistanut. Aamuisin otti säännöllisesti ne kolme valkoista, joskus myös sen pienen kellertävän puolikkaan, jos siltä tuntui. Päivällä sitten ne nitrosiidit ja illalla aika usein sen unitabletin.

Kolesterolilääkkeen hän oli jättänyt pois, kun oli kuullut telkkarista, että ne ovat myrkkyjä. Joskus hän vielä otti särkyihin ylimääräisen tabletin, voiteli kipeitä kohtia Mobilaatilla, ja silloin tällöin laittoi kielen alle miesvainajalta jääneitä nitroja, kun oikein oli huono olo.

Martta-rouvalla oli tiedossa kaikki kansansairaudet ja niihin oli määrätty lääkkeet yksitellen, aina seuraava listalle lisäten. Ei kai sille mitään voinut, sillä niinhän meillä systeemi oli rakennettu. Omalääkäri, joka tuntisi potilaan kunnolla, oli lähinnä taruolento.

Martta oli itse tehnyt parhaansa, noudattanut ohjeita parhaan kykynsä mukaan, mutta myönsi kyllä, ettei ollut uskaltanut aloittaa viimeksi määrättyä verenpainelääkettä ollenkaan, koska sivuvaikutuslistassa oli mainittu kaikki kauheudet. Uusin sokeritautilääke oli pistänyt mahan sekaisin, eikä sitä voinut käyttää, joten hän oli ottanut sitten vielä vanhoja, joita oli kotiin jäänyt. Kokonaisuus oli selkeä kuin lankakerä kissapentujen jäljiltä!

Moniammatillinen tiimi käärii hihansa

Lääkärin oli myönnettävä, että Martta-rouvan arvoitus ei tulisi selviämään puolen tunnin vastaanottoajalla. Ei selviäisi tunnissakaan. Oli paljon tarpeita ja perusteita lääkkeiden käytölle, mutta paljon myös haittavaikutuksia, jotka yhdessä munuaisten vajaatoiminnan kanssa tekivät lääkityksestä vähintäänkin haastavan. Lääkäri ehdotti Martta-rouvalle, että sairaanhoitaja tulisi katsomaan tilannetta kotiin ja selvittämään käytössä olevat lääkkeet. Sen jälkeen asioita katsottaisiin yhdessä hoitajan ja lääkehoidon ammattilaisen kanssa.

Niinpä sairaanhoitaja katsoi yhdessä Martan kanssa kotona kaikki lääkepurkit ja reseptit, omat ja muut käytössä olleet, käsikauppalääkkeet, käärmesalvat ja muut voiteet sekä silmätipat ja kokosi niistä yhteenvedon. Kun hoitaja jututti Marttaa kotona, ilmeni että oli ollut myös ummetusta ja pissavaivoja, joihin itse asiassa oli lääkekin käytössä. Lisäksi sairaanhoitaja totesi, että Martta-rouvan verenpaineet laskivat liikaa makuulta istumaan ja seisomaan noustessa ja samalla tuli huimausoire.

Hoitaja varasi Martalle ajan fysioterapeutin luo toimintakyky- ja apuvälinearvioon ja sitä kautta järjestyi kotiin rollaattori liikkumisen tueksi sekä turvaksi.

Seuraavalla viikolla kokoontuivat lääkäri, sairaanhoitaja ja proviisori moniammatillisen tiimin listakierrolle. Kahden tunnin ajalle oli varattu kahdeksan potilaan lääkitysasiat. Ne ehdittäisiin hyvin käsitellä, kun esitiedot oli valmiiksi selvitetty, hoitaja tunsi potilaat ja proviisori pystyi arvioimaan lääkitykset reaaliajassa. Lääkärin tehtävänä oli koota tiedot päätöksiksi.

Salapoliisitehtävä ratkeaa pätevällä joukkueella

Martta-rouvan lääkityksestä löytyi useita hankalia yhteisvaikutuksia ja yhdessä alentuneen munuaistoiminnan kanssa, ne aiheuttivat liiallisen verenpaineen laskun ja huimauksen. Lisäksi oireita pahensivat kipulääkkeen ja unilääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset. Lääkitys arvioitiin kohta kohdalta keskustellen. Haitalliset lääkkeet poistettiin, annokset säädettiin iäkkäälle turvallisiksi, kipulääkitys vaihdettiin tehokkaampaan ja turvallisempaan sekä mielialalääke sovitettiin muuhun lääkitykseen sopivaksi.

Lääkäri päivitti lääkelistan sairaskertomukseen ja laittoi reseptit ajan tasalle. Hoitaja sai ohjeet tehdä lääkemuutokset Martta-rouvan kotona ja tuoda pois käytöstä poistetut lääkkeet sekä seurata vointia. Muutosten perustelut ja suunnitelmat kirjattiin sairaskertomukseen.

Parin viikon kuluttua Martta-rouva odotteli kotonansa sairaanhoitajaa seurantakäynnille. Hän oli keittänyt kahvit ja laittanut tulet uuniin, puut hän oli saanut tupaan rollaattorin kyydissä keplotellen. Kyllä ne naapurit edelleen auttelisivat, mutta olihan sitä itsekin liikkeessä pysyttävä! Huimausta oli enää harvoin ja muistikin tuntui pelaavan kirkkaammin. Ei tarvitsisi vielä muuttaa kirkonkylälle tai ainakaan joutua vanhainkotiin.

Lääkäri kysyi kahvihuoneessa hoitajalta Martta-rouvan kuulumisia. Häntä kovasti ilahdutti kiireen keskellä kuulla, että rouva voi paremmin ja hän oli kokenut tulleensa kuulluksi.
Martta-rouvan lääkityksen kokonaisarviointi ei olisi onnistunut lääkäriltä yksin, mutta onneksi tässä umpihankihiihtosuunnistuksessa oli pätevä joukkue mukana!

Sen pituinen se.

päivitetty 15.10.2015
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.