Takaisin edelliselle sivulle

Potilasjärjestö voi tukea lääkityksen onnistumista

Potilasjärjestö voi tukea lääkityksen onnistumista

5.12.2016 Leena Rosenberg, terveydenhuoltoneuvos

Suomessa on todella paljon kansanterveys- ja potilasjärjestöjä. Ne ovat kuitenkin hyvin erikokoisia. Järjestöjen mahdollisuus vaikuttaa, tiedottaa ja neuvoa lääkitykseen liittyvissä asioissa on suorassa suhteessa järjestöjen resursseihin.

Merkittävillä kansansairauksilla on suuria valtakunnallisia liittoja tai yhdistyksiä, joilla on alueellisia yhdistyksiä tai piirejä ja niillä taas pienempiä paikallisyhdistyksiä. Samanlaisia organisaatioita voi olla myös pienemmillä potilasryhmillä, mutta vähemmin resurssein. Lisäksi on olemassa lukuisia pieniä, tautiryhmäpohjaisia yhdistyksiä, joiden toiminta on yksilöllistä valtakunnallisesti tai alueellisesti. 

Suurilla järjestöillä on töissä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka työskentelevät esimerkiksi asiantuntijatehtävissä, neuvontapalveluissa ja kuntoutustoiminnassa. Potilailla on mahdollisuus saada heiltä eri tavoin tietoa lääkitykseen liittyvissä asioissa, yleensä sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. Paikallisten yhdistysten toiminta perustuu vertaisuuteen, kokemustietoon ja potilaiden keskinäiseen toimintaan. Tautikohtaisten järjestöjen potilaiden sairaudet ja niihin liittyvät tarpeet ovat myös erilaisia; lääkeinformaation tarpeen määrä vaihtelee.

Muutoksen aika – ovatko potilaat valmiita?

Yhteiskunnassa eletään muutosten aikaa. Sähköinen viestintä ja asioiden hoitaminen sähköisesti syrjäyttävät vääjäämättä paperisten lomakkeiden ja henkilökohtaisten kontaktien mahdollisuuden. Vaikka suurin osa ihmisistä onkin jo sähköisten välineiden käyttäjiä, moni jää jopa pulaan. Jo sähköinen resepti voi olla hankala, puhumattakaan muista sähköisistä palveluista.

Järjestöt tekevät työtä ihmisten arjen kysymysten äärellä ja pyrkivät parhaansa mukaan helpottamaan potilaiden tilannetta, mutta ne eivät saavuta kaikkia. Yhteiskunnan etenemisvauhti ei kulje ikääntyneen tai muita esteitä omaavan potilaan vauhtia, vaan väliinputoajia on paljon.

Sairastamisen kulttuurissa on myös tapahtunut muutos. Taakse on jäänyt aika, jolloin lääkäri oli auktoriteetti, ja potilas kiltti hoidon kohde. Onneksi niin. Nykyään yhä useampi potilas edellyttää saavansa tilanteestaan ja lääkityksestään riittävästi tietoa, haluaa olla mukana hoidon valinnassa, kysyy perusteluja valinnoista ja on osallisena omassa hoidossaan. Jos lääkäriltä, hoitoyksiköstä tai vaikkapa apteekista ei saa mielestään riittävää tietoa, löytyy sitä kyllä Internetistä.

Osallisuuden lisääntyminen tarkoittaa myös oman vastuun lisääntymistä. Potilailla ei ole vain oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia ja vastuu omasta terveydentilastaan sekä lääkityksen onnistumisesta. Annettuja ohjeita pitäisi tarkoin noudattaa, ottaa määrätyt lääkkeet, kertoa mahdollisista haittavaikutuksista lääkärille, ja olla muutenkin tietoinen lääkityksestään. Vastuu lääkityslistan ylläpidosta on yhä enemmän potilaalla itsellään. Enää ei voi ajatella, että kaikki vastuu on terveydenhuollolla.

Katse eteenpäin

Tulevaisuuden haasteena on väestörakenteen muutos, jossa monisairaiden vanhusten määrän kasvaa. Myös pitkäaikaissairaudet lisääntyvät. Lääkehoitojen tarve kasvaa samaan aikaan, kun yhteiskunnan rahoitusmahdollisuudet sairauskulukorvauksiin vähenevät. Hankala yhtälö. Tiedetään, että säästöjä tarvitaan. Jo nyt lääkekorvausten omavastuuosuus asettaa pienituloiset, paljon lääkkeitä käyttävät ihmiset tilanteeseen, jossa heidän on tehtävä valintoja vaikkapa lääkkeen ja ruoan ostamisen välillä.

Olisiko mahdollista, että ajantasaisen lääkityslistan avulla voitaisiin vähentää turhia lääkekuluja? Uskon, että jonkin verran voitaisiin. Lääkityslistan toimivuus edellyttäisi myös potilaan osallisuutta; osaamista ja ymmärrystä listan käytöstä ja kykyä päivittää sitä tarvittaessa. Kynnykseksi muodostuu ihmisten eritasoiset kyvyt hoitaa asioitaan. Ainakin tällä hetkellä on vielä utopiaa, että kaikki potilaat olisivat sähköisten viestimien osaajia ja omistaisivat tarvittavat laitteet.

Järjestöjen rooli tulisi olemaan lähinnä viestinnällinen, ja ne pystyvät eri tavoin neuvomaan ja opastamaan potilaita lääkityslistan käytössä. Järjestöt, joilla on riittävästi resursseja, voisivat opastaa jäseniään myös henkilökohtaisesti.                      

Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.