Takaisin edelliselle sivulle

Täytyy olla todella terve jaksaakseen sairastaa!

Täytyy olla todella terve jaksaakseen sairastaa!

19.3.2015 Irina Selin

Olen 33-vuotias nainen ja minulla on kaksi perussairautta. Olen viettänyt suuren osan nuoresta aikuisuudestani odotushuoneissa ja vastaanotoilla. Voin antaa omaan kokemukseeni perustaen näkemyksiä lääkehoidon seurannasta.

Minulla on yksi tärkeä viesti: Suomalainen terveydenhoito ei toimi siten, että heikoimmassa asemassa oleva saisi automaattisesti apua ja sitä tarjottaisiin. Potilaan on oltava jämäkkä, hänen on jaksettava soitella ja ottaa vastuu itse. Joskus näissä rattaissa pyöriessäni mieleeni tuli tuo otsikon lausahdus, täytyy olla todella terve jaksaakseen sairastaa.

Kysy lääkkeestäsi ja niiden vaikutuksista

Sairastuin ensin kilpirauhassyöpään vuonna 2006 ja vuonna 2013 sekamuotoiseen selkärankareumaan. Käyn edelleen syöpätautien poliklinikalla kontrolleissa ja tutkimusjaksoilla. Tyroksiinilääkitykseni on melko hyvässä seurannassa sairauteni luonteen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia kilpirauhassairaita.

Reumani hoito on vasta vakiintunut yksityiselle reumatologille ja sen suhteen kokeillaan eri lääkevaihtoehtoja. Nykyiseen lääkitykseeni kuuluvat säännölliset turvakokeet. Kilpirauhasen poisto syöpäkasvaimen vuoksi johti aikoinaan kohdallani tulehduskierteeseen, jota hoidettiin vaihtuvien lääkäreiden toimesta tosin samalla laajakirjoisella antibiootilla. Tämä hoitotapa johti tulehduksen siirtymiseen aina seuraavaan paikkaan, keuhkoputkesta poskionteloihin, korvasta virtsarakkoon.

Kritisoin saman antibiootin käyttöä, mutta se ei johtanut muutokseen. En edelleen ymmärrä miksi minua ei kuultu. Kahden vuoden aikana söin liki joka kuukausi antibioottikuurin. Mahdollisesti tulehduskierteeni vaikutti osaltaan reumasairauden puhkeamiseen, osa ammattilaisista on tätä mieltä.

Epäkohtana onkin, että lyhytkestoisten ja akuuttien sairauksien hoito ei yleensä ole kenelläkään seurannassa ja potilaat eivät välttämättä ymmärrä esimerkiksi antibioottien toimintamekanismeja ja yhteis- tai pitkäaikaisvaikutuksia. Potilaan tärkeä tehtävä olisi aina kysyä lisätietoja ja lukea määrätyn lääkkeen tai käsikauppalääkkeen tuoteseloste. Tätä ei vain missään korosteta, itse olen oppinut sen kantapään kautta vuosien aikana.

Ole terveytesi työnjohtaja

Minua on johdatettu hoitopaikasta toiseen sairauksieni vuoksi: minua on hoitanut julkinen terveydenhuolto, joskus olen käynyt työterveyshuollossa tai yksityisellä lääkäriasemilla omalla kustannuksellani.

Olen saanut lapsen vuonna 2011, mikä lisäsi lääkärikäyntejäni tilapäisesti. Minua tahdottiin hoitaa raskausaikana kilpirauhassyöpämenneisyyteni vuoksi päällekkäin useassa eri paikassa; oman kaupunkini neuvolassa, sairaalassa, Meilahden syöpäklinikalla sekä Helsingin naistenklinikalla.

Kun aloin väsyä jatkuvaan odotushuoneessa istumiseen, kysyin lopulta, miksi minulle teetetään monessa paikassa samoja testejä. Kukaan ei tuntunut tietävän, joten näin ollen vihelsin pelin poikki ja kieltäydyin sentään naistenklinikan seurannasta.

En tiedä, kuvaako tämä tilanne tarpeeksi hyvin sitä sekavuutta, jota olen potilaana kohdannut sen suhteen, kuka on vastuussa ja mistä? Olisin kaivannut keskitettyä hoitoa kautta linjan, jolloin lääkkeiden käyttöä olisi kyetty myös paremmin seuraamaan ja ohjaamaan.

Käytän vertaistukitoiminnassa kehotusta olla oman terveyden työnjohtaja, hoidat itseäsi yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Mikäli sairastaa useampaa eri sairautta, on vastuunotto omasta hoidosta erityisen tärkeää.

Kerro käyttämistäsi lääkkeistä lääkärille

Ongelmani on ollut aina lääkäreiden vaihtuvuus ja heidän ajan, jopa osaamisen, puutteensa. Heillä ei ole mahdollisuutta perehtyä mittavaan sairaushistoriaani eivätkä kaikki hyödynnä asiantuntijuuttani potilaana. Tietoni ovat myös hävinneet kävellessäni neuvolasta terveysaseman laboratorioon ja tällöin kyse oli vain yhden järjestelmän sisäisestä ongelmasta. Muutoinhan on potilaan omalla vastuulla tilata omat tietonsa aikaisemmasta yksityisestä hoitopaikasta uuteen. Usein on itsestäni kiinni, jääkö vastaanotolla jotain kertomatta. Vaikka lääkärit eivät minulta sitä koskaan ole kysyneet omasta aloitteestaan, luettelen kaikki senhetkiset lääkitykseni automaattisesti. Se on sinänsä huolestuttavaa, että sitä ei todellakaan kysytä!

Fimea ehdottaa lääkeseurannan tehostamiseksi lääkekorttia, josta en itse ole aiemmin kuullut. Lääkekortin suhteen vastuu annetaan edelleen potilaalle. Olen tietenkin sitä mieltä, että meillä kaikilla on vastuu omasta terveydentilastamme.

Valitettavasti, edes suomalaisen erinomaisen peruskoulutuksen pohjalta, ei voi olla asiantuntija lääkinnän suhteen. Itse opiskelen toista korkeakoulututkintoa ja olen kiinnostunut lääkityksestäni, silti minäkin olen ottanut lääkkeitäni tietämättäni väärin. Lääkekortin käyttöönotto voi olla hyvä asia, sillä se toimii työkaluna ajantasaisen lääkitystiedon kuvaamisessa, mutta tarvitaan myös työtä pysyvimpien hoitosuhteiden luomiseksi potilasturvallisuuden ja lääkeseurannan varmistamiseksi.

päivitetty 16.10.2015
Jaa tämä sivu


Kommentit (0)

Lisää kommentti
Ei kommentteja vielä. Ole ensimmäinen.